Ihmettelijöiden klubi, torstai 9.11.1995, Timo Honkela (siht.)

Göte Nyman:
Paranormaali tiedeusko, eli
miten lähestyä empiirisesti
tavoittamattomia psykologisia ilmiöitä

JOHDANTO

Göte Nyman pohdiskeli alustuksessaan tieteen taustaolettamuksia. Hänen lähtökohtanaan oli avoin, tärkeiden inhimillistä elämää ja tiedettä koskevien kysymysten vapaa ihmetteleminen.

SIHTEERIN KOMMENTIT

Seuraavassa on kirjattu osia alustuksesta ja siitä kirvonneesta keskustelusta. Siteeraustapa on enintään puolitieteellinen eli yksittäiset ajatukset on poimittu alustuksesta ja keskustelusta mahdollisesti epätarkasti lainaten. En pyri kattavasti nimeämään yksittäisten kommenttien lausujia (pikakirjoitustaitojen rajoittuneisuus, nimimuistin katkokset, suullisen ja kirjallisen kerronnan erilaisuus). Teksti ei kaikilta osin ole erityisen johdonmukaista keskustelun polveilusta johtuen.

POIMINTOJA ALUSTUKSESTA JA KESKUSTELUSTA

Nyman kertoili kokemuksiaan siitä, kuinka tiedeyhteisö oli reagoinut, kun hän oli antanut luvan tutkia paranormaalien ilmiöiden kokemisen psykologiaa. Lyhyesti siteerattuna palaute oli ollut äärimmäisen torjuvaa, vaikka tutkimuksessa oli ollut vain tarkoitus tutkia paranormaalien ilmiöiden kokemista ilmiönä, eikä ottaa (ainakaan suoranaisen myönteistä) kantaa esimerkiksi ufojen tai telepatian olemassaoloon. Palaute oli provosoinut Nymanin tarkastelemaan tiedeyhteisön omia "paranormaaleja uskomuksia". Yhteisön pitäisi periaatteessa olla kylmän asiallisen älyllinen, mutta näin ei tietystikään ole käytännössä. Keskustelussa mm. ihmeteltiin skeptikkojen joskus hyvinkin tunteenomaista suhtautumista ehkä muidenkin tieteentekijöiden mielestä epäilyttävältä vaikuttaviin ilmiöihin. Lisäksi, jos tällaisia ilmiöitä tarkastellaan pelkästään loogis-positivistisen luonnontieteellisestä näkökulmasta, saattaa joitakin - ehkä vastakkaisia, vaikkapa psykologis-sosiologisia - näkökohtia jäädä huomiotta.

PALVELEEKO TIEDE YKSILÖÄ/YHTEISKUNTAA?

Mitkä ovat ihmistieteiden ja inhimillisen elämän painopisteet? Nymanin mukaan niitä voisivat olla esimerkiksi: Edistääkö psykologian tai muidenkaan alojen tutkimus näiden asioiden toteutumista käytännössä? Nymanin mukaan paljolti ei. Asioita tarkastellaan enintään hyvin pinnallisessa mielessä.

Miten saada teoria ja käytäntö kohtaamaan? Onko tieteen rationaalisuus ja loogisuuskäsitys liian tiukka, kun niitä suhteutetaan todellisuuteen? Pitäisikö rationaalisuus määritellä uudelleen?

Pekka Sauri mainisi tarkastelleensa väitöskirjassaan psykologisen tiedon tuottamista kommunikaatioprosessina. Hän korosti erottelua väkivaltaisen yksisuuntaisen ja toisaalta yhteispeliin perustuvan tutkimuksen välillä. Ensiksi mainitussa tutkijan ja kohteen välisessä suhteessa tutkija määrää datan tulkinnan yksinoikeudella. Oikeampi tapa on lähteä siitä, että tutkijan ja kohteen välillä on neuvotteluprosessi ja ainoa kriteeri tuloksien muodostamisessa on konsensus. Tässä yhteydessä mainittiin merkitysneuvotteluiden tutkimisen yleistyminen. (siht. huom: viitteet kiinnostavat)

MIKSI TEEMME SITÄ, MITÄ TEEMME TIETEESSÄ?

Riittääkö selitykseksi kiinnostuneisuus, uteliaisuus, resurssien kohdentamistarve ratkaisua vaativiin ongelmiin. Keskusteltiin lääketieteen alan tutkimusongelmien valinnasta. Todettiin, että tieteellinen toiminta jakautuu konserva- tiivisesti.

Andrew Chesterman totesi, että Cambridge/Oxford Guide to Philosophy -teoksissa ei esimerkiksi hermeneutiikka ole filosofiaa. Timo Honkela mainitsi arvelevansa, että konnektionismi antaa sivustatukea "pehmeämmille" filosofian haaroille nousta kirkkaampaan valokeilaan.

VIERAIDEN KULTTUURIEN JA ERILAISUUDEN KOHTAAMINEN

Nyman kertoi Tiina Vainion kauppakorkeassa tekemästä väitöskirjatutkimuksesta, jossa hän tarkastelee designin syntyä Suomessa ja erityisesti kahden taustaltaan hyvinkin erilaisen ihmisen, suunnittelijan ja tekijän, kohtaamista ja kommunikointia.

En härlig slump -ohjelmasta muistettiin Toulminin lausunto siitä, kuinka antroplogia syntyi Englannissa, koska "oli hauska tutkia muita". Andrew Chesterman mainitsi (pilke silmäkulmassa; siht.huom: olin havaitsevinani :-), että hän oli vastannut niille, jotka aikoinaan olivat kysyneet, miltä tuntuu olla "foreigner" Suomessa: "enhän minä ole foreigner". Hän totesi yleisemmällä tasolla, että sorrutaanko yleisesti ajattelemaan, että rationaalinen = me, ei-rationaalinen = muut.

Keskusteltiin kohtaamisen (vieraan kulttuurin edustaja tai esim. ns. mielenvikainen) luonteesta. Yksi mahdollisuus on pyrkiä kohtaamisen luonnollisuuteen, eräänlaiseen zen-buddhalaiseen olotilaan. Tasrkasteltiin myös sitä, kuinka terapeutti on erityisessä (valta-)asemassa ja toisaalta oppii asiakkailtaan. Pekka Sauri varoitti nihilismistä ja kertoi kokemuksistaan yölinjan 5000:sta keskustelusta.

Arvioitiin, että länsimaisilla ihmisillä on syyllisyyden- tuntoja länsimaisuudesta. Mainittiin, että on kansoja, joiden piirissä uskotaan "pahojen tekojen" johtuvan siitä, että jotkin demonit ovat ottaneet vallan ja että ne täytyy häätää pois. Kysymys vapaasta tahdosta ja sen luonteesta on tärkeä monessa suhteessa.

Mainittiin, että teos opetuksen uusista ulottuvuuksista oli ollut pettymys esimerkiksi siksi, että kirjassa oli keskitytty vanhanaikaisten tapojen tietokoneistamiseen ja verkottamiseen eikä siihen, kuinka nykyaikainen tietoteoreettinen ja psykologinen näkemys voitaisiin viedä käytäntöön. (siht. huom: Kirsti Lonka on aivan ilmeisestikin tehnyt uraauurtavaa työtä tällä saralla.)

Miten saadaan ihmiset uskomaan johonkin? Mitä järkeä uskossa on? Havaintoharhat. Sivistyneen pukeutumisen ja keskustelutyylin mukanaan tuoma luotettavuus - asiasta riippumatta.

MERKITYSKOORDINAATISTOT

Maa kiertää aurinkoa, mutta aurinkokin voidaan määritellä kiertämään maata: yhtälöt tosin monimutkaistuvat huomattavasti. Tavallisen "taatelintallaajan" näkökulmasta on ihan adekvaattia ajatella, että aurinko kiertää maata (vähintäänkin kognitiivisesti säästeliäintä?!).

Äänien kuuleminen on kohtuullisen yleinen ilmiö. Mitattu aivojen aktiviteetti: "luultu" ääni on aivoissa "kuultu" ääni. False target -ilmiö; suihkun valkoisesta kohinasta voi erottaa monenlaisia ääniä. Valkoinen kohina sisältää tavallaan äärettömästi informaatiota. Hahmontunnistuspyrkimys johdattaa etsimään tuttuja hahmoja.

Nyman esitteli ajatuksia kognitiotieteen paradigmavalinnoista: tutkimuskohde on eri asia kuin tutkimusasenne. Mainittiin vitsi henkilöstä, joka etsi avaimiaan kirkkaan katulampun alta, koska siellä näkee paremmin, vaikka avaimet menivät hukkaan sata metriä pimeämpään päin olevassa paikassa. Toimiiko tutkimus samalla tavalla. Valitaanko tutkimuskohteet samalla periaatteella.

Tieteellisen toiminnan periaatteet olivat esillä, mm. kokeiden toistettavuus. Keskusteltiin ihmistieteistä, yksittäistapausten vertailtavuudesta ja tähtitieteestä (toistokokeet eivät ihmisen tuotettavissa!).

TIETEELLINEN MINÄ

Subjekti tieteellisessä toiminnassa - Me, myself and I: kertova "minä" on subjekti, jota tieteessä kavahdetaan (esimerkiksi ilmaisu "we find that...", vaikka kirjoittajia olisi vain yksi). Suomen kielessä on myös mahdollista: "osoitettiin, että...". Mainittiin, että Habermas siirtyi passiivista minämuotoon ajan myötä. Thatcher: "We are a grandmother".

ELÄMÄ ja KUOLEMA

Illan viimeinen jakso (pintaa raapaisten):

nosti esille kysymyksen siitä, pitäisikö kuolemaa käsitellä yhtenä aiheena keväällä.